Packing list

Vaikka kohdan neljä sateenvarjo ja kumisaappaat tulevat varmasti olemaan hyvin realistinen olettamus siitä millaiseen säähän Englannissa joutuu, haluaa sisäinen überoptimisti toivoa myös auringonpaistetta noin 25% päivää siksipä tulen pakkaamaan mukaan ainakin kymmenet aurinkolasit, Justin Case! Voihan niitä tosin sadekelilläkin käyttää ja sillon ainakin suojautuu siltä mereltä puhaltavalta sadetuulelta, joka turmelisi silmämeikin... 

Koska haaveenani on myös päästä tekemään sitä mitä rakastan myös ulkomailla, pakkaan edelleen überoptimistisella asenteellani tatuointi vermeet mukaan- toivoen, että joku pieni Hastingsilainen tatuointiliike haluaisi minusta apuvoimia. Ainut ongelma tässä on vain se, että aksentit ja nimenomaan englantilainen Rouva Hyasintti mongerrus on jo ajatustasolla hyvin vaikealukuista. Voi olla tatuoijan ura aika kaukainen haave, kun asiakkaan ymmärtäminen tuottaa jo tuntien työskentelyä ja käteen tulee setävainaan kuvan sijasta yksinkertainen Sailor Jerry ankkuri. Tosin en ole selvittänyt löytyykö paikallisesta kirjakaupasta mitään aksenttikirjallisuutta, jonka avulla voisin petrata ymmärrystäni. Täytyy toivoa ja toivoa myös sitä, että monet ymmärtäisivät minun olevan hidas hämäläinen ja näin ollen artikulaation pelittäisi hieman paremmmin.

Sateenvarjo ja kumisaappaat tulevat ehdottomasti matkalaukkuni päälimmäiseksi ja olen jopa miettinyt niiden pakkaamista käsimatkatavaroihin. Minun tuurillani vettä tulee kun esterin perseestä juuri koko sen ensimmäisen viikon kun asetun Hastingissa aloilleni. Aurinko alkaa varmaan todennäköisesti paistamaan siinä vaiheessa kun mun perävalot toivottaa jo hyvästejä koko Englannille. Täytyy rukoilla luontoäidiltä ihania kelejä, jotta minäkin - sokerista tehty ihminen voin nauttia olostani murjottamisen sijasta.

Yksi asia missä mulle tulee varmasti ongelmia on kofeiinintarve, sillä mikäli hostäiti ei ole kahvinkumoaja, mulla on edessä suuret ongelmat ja hänellä vieläkin suuremmat. Päivän aikana kumoutuu muutama batterytölkki ja pannullinen kahvia - elämä on ding ding ja siitä ei puutu kofeiinihuuruissa edes vauhti tai vaaralliset tilanteet. Teen juominen ei ole koskaan ollut mun juttu paitsi silloin kun ryystän sitä kiinalaisessa tai kun sairastan. Suomessa kun ei tahdo olla sellaista tiskivettä, josta voisi oikeasti nauttia. Forest Fruit alkaa tulemaan jo korvista pihalle ja pidemmän päälle kun miettii niin sekin maistuu laihalta mehulta. Siksipä turvaan oman mielentilani ja hostäitini mielentilan popsimalla kofeiinipillereitä - keeps u going...

Tiedän, että ikävä iskee jo lentokentällä kun turvatarkastuksen jälkeen portit sulkeutuvat ja lähipiiri jää nyyhkimään hihaansa toiselle puolelle. Lievittääkseni suurimpaa koti-ikävää ja tehdäkseni asumisestani hieman mielekkäämpää suunnitelmanani on läntätä huoneeni seinälle itkumuuri. Itkumuuri siis käytännössä tarkoittaa läjää valokuvia seinälle kaikesta ihanasta. Ystävistä, miehistä, tatuoinneista, koirista ja tarttuvista aforismeistä. Sellaisia tunteita herättäviä kuvia, joiden avulla paskakin päivä muuttuu hyväksi. Valokuvaliikkeeseen siis mars- ASAP ja printtaamaan kuvat seinälle ennen kuin se unohtuu tai jää viimetippaan...

Jossainvaiheessa alkaa varmasti kyllästyttämään jatkuvat brittisarjat, joita nyt ostaa boxeittain Anttilasta ja katsoo monta tuotantokauppa putkeen kun tylsät Suomisarjat pienestä pintaremontista - salattuihin elämiin kyllästyttää. Ruoho on kuitenkin vihreämpää aina aidan toisen puolen ja näin ei varmasti ole vain Suomessa. Siksipä on pakattava mukaan tuotantokaudet Kotikadusta- ohjelmasta, jossa asiat tapahtuvat vielä hitaammin kuin tosielämässä. Minuutti on siellä siis viisi ja sitä rataa. Laukkuun on pakko myös pakata kaikki ihanaiset Samaa sukua eri maata, Kyllä isä osaa jne... Tosin helpompi vaihtoehto tälle olisi varmaankin ladata kaikki ulkoiselle kovalevylle ja kiikuttaa se matkalaukussa meren yli kuin kantaa viiden kilon edestä dvd-boxeja. Giganttiin siis mars. (heti valokuvausliikkeen jälkeen)

Kun hienosto suklaat ja tryffelit alkaa alkuinnostuksen jälkeen kyllästyttää, laukusta on kiva kaivaa Fasun sininen levy ja mutustaa se yhdeltä istumalta folioineen päivineen. Hetkellinen pahaolo ja fiilis on kun olisi kotona.

Onneksi olen ennakoinut tämänkin asian ja tiedostanut, että samainen pistoke ei sovi Englannin reikiin, mikä uppoo täällä suomessa kun veitsi voihin. Olisin varmasti reipinyt itseltäni hiukset päästä samantien kun fööni ei olisikaan pelittänyt Englannin rasiassa ja sama homma suoristusraudan kanssa. Mulla on tukkaa päässä noin seitsemän suomalaisen ihmisen edestä ja tän kuivuminen vie niin kauan aikaa. Se vie aikaa sen verran, että kerkeen jo pesemään pääni uudelleen ennenkuin se on täysin rutikuiva... Englannin sateet ja kostea ilmasto auttavat asiaa vielä entisestään ja suora tukka on äkkiä varsin käkkärä pienen sadekuuron jälkeen. Adapteri siis laukkuun mukaan. Muulla sähköelektoriikalla ei olekaan sitten niin justiinsa, vaikka onhan se kiva saada läppärinkin akkuun poweria kun on sen eka lentokoneessa loppuun kuluttanut ja joskus olisi myös kiva saada puhelimella yhteys ystäviin ja sanoa, että "täällä on kaikki niin ihanaa, ei oo ikävä!".

Kaikkein tärkeintä sateenvarjon ja kaiken tämän muun ohella on kuitenkin se, että silmäkulmassa on pieni pilke ja asioiden suhteen on hieman überoptimistisempaa optimistisempi. On niinsanotusti sitä seikkailumieltä ja ei lannistu ihan kaikista pikkujutuista. Tiedän, että jo Ruotsissa koneenvaihdon yhteydessä tulee varmasti ongelmia ja olen aivan väärässä terminaalissa, mutta ei hätää. Kaikki menee varmasti ihan hyvin - kunhan vain on seikkailumieltä... Mä tiedän myös sen, että tulen varmasti hukkaamaan matkatavarani ja ne palautuvat mulle toivonmukaan seuraavalla viikolla. Lentokentällä joku tulee varmasti ryöväämään myös passini ja upottamaan persuksiini jotain tullattavaa. Kaikesta selviää kuitenkin aina kun ja vain on seikkailumieltä.

Auf wiedersehen und ja ja...