1.3

Maaliskuun ensimmäinen. Sen lisäksi, että olen kohta työtön ja asunnoton mä olen myös jo melkein toinen puoli ilmassa, odottamassa sitä lähtölaskentaa mikä alkaa kahdennenkymmenennen päivän kohdalla...

Jotenkin tuntuu, että asiat täälläkin suunalla alkaa pikkuhiljaa löytämään omat lokeronsa. Teen nyt töitä kahdessa paikassa samanaikasesti lähtööni asti ja se tietää siis ainoastaan sitä, että kolehtia kertyy sukan varteen ihan kiitettävä määrä, lisäksi myös sitä, että tulen painamaan hommiakin ihan kiitettäviä määriä ja yksikään viikonloppu ei tule varmasti olemaan vapaa. Toisaalta se on hyvä asia, mutta toisaalta tulen kiroamaan itseni hengiltä joku sunnuntai aamu...

Mitähän muuta? Lumisade saa mut kohta hengiltä kun kaivan auton työpäivän päätteksi kahden metrin lumikinoksesta ja aamulla kun lähden liikkelle ennen aura-auton tuloa... Joutuu hieman ottamaan vauhtia, että pääsee lumivallien yli pienimuotoisessa kaaressa. Onneksi auto ei ole oma. Kävin myös katsastamassa eilen kirpparipöydän tilanteen ja lähinnä odotushan oli se, että saan kantaa sieltä yhtä paljon vaatetta takaisin kun sinne olen vienytkin. Pöytä ammotti kuitenkin täyttä tyhjyyttään ja joku oli näemmä kelpuuttanut vaatteni päällensä paremmin kuin hyvin. Toinen viikko jatkoa ja samanmoinen satsi myyntiin, toiveena tietysti samanmoinen menekki kuin aikaisemmin. Parempi sitä on kai päästä ylimääräisistä tavaroista eroon niin, että niistä saisi muutaman pennosen sen sijaan, että ne lahtais taloyhtiön roskikseen jonkun valituksenaiheeksi.

Töissä kaiken sen kiiren keskellä väsäsin myös muutaman myynti-ilmoitukset muutamasta ylimääräisestä lampusta ja ruokapöydän tuoleista. Niistäkin kun pääsisi vähinäänin eroon. Seuraavaan asuntoon kun haluan muuttaa vain ja ainoastaan jätesäkein... Muuttaminen on meinaan niin kusista hommaa, että en ymmärrä miten joku voi oikeasti tehdä sitäkin hommaa työkseen, 8 tuntia päivässä, 5 päivän ajan... Sairasta. Mulla on kirjaimellisesti siitä tavaroiden kantamisesta perse revennyt ja liiallisesta puristusvoimien käyttämisestä kädet on huutaneet hunajaa kohta jo parin päivän ajan taukoamatta. Tulin myös siihen tulokseen, että mokkaiset over-knee saappaat eivät välttämättä ole parhaimmat kengät muuttoon, mutta no can do! Tulipahan ainakin testattua.

Tänään tulee kotikatu, päivä on palastettu ja itseasiassa kelloa kun katsoo kohta myös pulkassa. Palataan taas työajalla. Mä jatkan vielä työajan puitteissa kahvinjuontia aktiiviset viisitoista minuuttia.