Hieman kipeänä, räkäisenä ja naamavärkki turvonneena sain raahattua itseni tänään yllättävän moneen paikkaan. Aamusta kirpputorille kokoamaan varaamani pöytä pullolleen vaatteita, sieltä verotoimistoon kyselemään verotuksen perään, kahville äidin kanssa, irtisanoutumaan vuokra-asunnosta ja niin ikkään.
Matkakuumeen lisäksi mä oon saanut aivan todellisen flunssan. Pää on täynnä räkää ja verisuonet katkeilee päästä päivittäisen tuhannen aivastelukohtauksen vuoksi. Nenästäkin on kohta jäljellä vain sieraimet ja väri on vaihtunu paloauton punasesta Subarun siniseen. Mä niin toivon, että tää hellittää viikonlopun aikana, koska mä painan seuraavan viikon kahta työtä aamusta iltaan 14 tunnin ajan...
Deadline alkaa häämöttämään sitä mukaan myös yöunet jostain kumman syystä vaihtuu Suomalaisesta koivumetsästä Hastingsin rannoille ja kaduille. Jotenkin levoton olo ja levottomammaksi tää tulee tästä varmaan vielä muuttumaankin... Ikävöin jo ihmisiä joita mun ei tarvitsisi vielä edes ikävöidä, joita mä nään melkein päivittäin. Moni ystävä on muuttunut omituiseksi ja puhelimeen tulee "En halua että lähdet" viestejä, jotka luonnollisesti vain parantavat mun tämänhetkistä mielentilaani... Mä en halua vuodattaa vielä kyyneliä tai surkutella lähtöäni kun siihen on vielä melkein kuukausi aikaa. Tulen kuitenkin tekemään tonavan alleni kun hyvästelen kaikki lentoani edeltävä iltana...
Samantien kun löin lähtöpäiväni lukkoon varaten lennot ja hankkiuduin eroon Suomessa kaikesta oleellisesta, kuten siis asunnosta ja työpaikasta olen saanut aivan mielettömiä työtarjouksia. Vain yksi niistä oli kuitenkin tarjous, jonka takia mietin asiaa vielä kertaalleen. Mä kuitenkin päädyin siihen, että mä en tule perumana Englannin matkaa edes sen vuoksi ja moni onkin sanonut mua täysin kahjoksi kun pistän muutaman satasen kuussa tienaavan aupairin hommat etusijalle. Mä tiedän, että niitä työtarjouksia tulee varmasti vielä eteen mikäli vain itse niin haluaa ja on yritteliäs. Olen kuitenkin JO 21-vuotias ja mun maailman näkemiset alkavat jossain vaiheessa kohdata päämääränsä kun kuvioihin astelee joku salskea herrasmies, joka nai mut kuukauden seurustelun jälkeen. Siinävaiheessa ei varmaan kauhean suurella menestyksellä varailla aikaa aupair vuosille? Nyt mennään näillä ja katsotaan mitä Englannilla on mulle annettavaa...
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
Hello my fellows!